Narun eka näyttely

Palmusunnuntaina oltiin Narun ensimmäisessä näyttelyssä, joka oli  SUVAKin kotikissanäyttely Lohjalla. Oli tosi ihanaa, että mummi lähti mukaan tueksi ja seuraksi. Olisin varmaan ollut aika paniikissa yksinäni ja todellisen kissaihmisen seura tuli enemmän kuin tarpeen :P

Narun tuomarina oli noita. Ihan oikeasti.

Narua ujostutti noidan kohtaaminen

Tuomarinoita, Kristiina Rautio, piti Narua lupaavana, mutta kuulemma kaipaisi lisää rohkeutta ja näyttelykokemusta. Olikin sitten väriryhmänsä kolmas (neljästä). Oli aika kannustavaa kuulla, että Naru on oikein maailman voittaja ainesta, haha. Tuomari siis arvosti reippaita kissoja, mitä Naru ei ole eikä varmaan tule olemaankaan. Pääasia kuitenkin, että Naru oli mielestäni kiltisti eikä näyttänyt reissusta kärsivän, ehkä siis jatkamme näyttelyharrastusta! Oli nääs aikas hauskaa.

Musta tuntuu että toinen tuomareista kyseli enemmän kissojen taustoista, koska värinparas valinnoissa osasi kertoa oliko kyseessä löytökissa jne. Musta se oli mukavaa, koska vaikuttaahan se kissan käytökseen. Tai en sitten tiedä kertoivatko omistajat muuten vain, vaikka ymmärtääkseni tuomatille ei saa mitään kertoa ellei kysytä...?  Yksi löytökissoista oli ihan Englannista asti, mihin tietysti vähän mummin kanssa naurahdimme, kun meidän Naru on kuitenkin Kiinasta. Mutta oli sitten jopa kaksi ulkomaalaista eksynyt paikalle. Hienoa!

Naru näyttelyhäkissään ja kiinanlippu :D

Arvostelusetelissä luki näin:

Rakenne: Erittäin timmivartaloinen ja lihaksikas nuori mies. Korkeat elegantit jalat, kauniit pyöreät tassut.
Pää/silmät/korvat: Erittäin ilmeikkäät kasvot, pehmeä profiili, söpö vaaleanpunainen nenä, suuret vähän pelokkaat silmät, terhakat hauskasti värittyneet korvat
Turkki: Erittäin silkkinen ja todella kiiltävä, mitä ihastuttavin värijakauma
Häntä: Hieno muoto, lyhyt ja sopii vartaloon
Kunto: Erinomainen kunto, lihaksikas ja atleettinen
Luonne ja esiintyminen: Hieman pelokas, kiroilee mutta käyttäytyy
Yleisvaikutelma: Todella lupaava nuori mies, joka vain tarvii lisää esiintymiskokemusta

Tosi paljon kehuja Narulle! Itse en huomannut missä vaiheessa Naru olisi kiroillut, mutta jos sillä sähinää tarkoitetaan, on kyllä vähän yllättävää sillä Naru ei ole koskaan sähissyt ihmisille.

Mukana oli myös muutamia esiteltäviä rotukissoja. Nuoret itämaiset pitkäkarvat ottivat lungisti

Tämä oli kiintoisa parivaljakko,
emo vielä imetti 8-kuista tytärtään, jolla oli jo kokoa saman verran kuin äidillään :D

Kotona Naru sitten sai palkkioksi rakastamiaan katkarapuja. Yritin antaa niitä yksi kerrallaan, mutta ilmeisesti Naru ahmi silti liian nopeasti ja kaikki tuli sitten ulos. Aika surullista :'D

Kaiken keskipiste on kissa

On ollut kiva huomata miten Naru on reipastunut ihmisten kanssa. Kun isovanhempani nyt viikonloppuna olivat kylässä, Naru ujosteli yhden illan, mutta jo seuraavana päivän jopa hyppäsi mummini syliin! En tiedä sitten kertooko se enemmän mummin kissakuiskaaja kyvyistä, mutta eteenpäin ollaan menty!

Palmusunnuntain virpomisoksasaalis joutui maanantaiaamuna koetukselle, kun Naru päätti herätä aikaisin ja lähteä sulkajahtiin. Havahduin aamulla kun Naru hyppää pääni yli ja nenälleni tippuu iloisen oranssi sulka. Naru oli kantanut sen minulle alakerrasta asti. Kuulemma Naru oli metsästyspuuhissaan myös kaatanut koko tulppaanimaljakon, jossa pajunoksat koristeineen olivat olleet. Pöytäliina pitikin pestä... krhmn. Kohta saadaan porttikielto tonne.