Kotiuduimme Narun kanssa Suomeen jo kuukausi sitten, mutta nyt ajattelin pistää tämä blogin kunnolla pystyyn... ainakin ehkä. Yli kymmenen tuntia kestänyt lento Shanghaista Helsinkiin meni yllättävän hyvin eikä Naru pitänyt yhtään meteliä kanssamatkustajien onneksi. Mutta miksi Suomen tullissa ei ollut ketään kun olisi ollut kerrankin tullattavaa? Huh?!
Perillä päädyimme ensin vanhempieni luokse ja Naru tutki reippaasti paikkoja. Lattialämmitys ja pihalla parveilevat linnut taisivat olla pikkupedon mieleen. Eikä aina huomion keskipisteenä oleminenkaan tainnut ihan kauhea kokemus olla. Ekan viikon Naru oli melko hoikassa kunnossa, mutta nyt se on saanut lisää massaa ja lihaksia. Siro poika tuo silti vieläkin on, joten odottelen vielä niitä komeita kolliposkia.
Suomessa on luksusta! Ruokavaliossa on kurjat whiskassit jääneet taakse ja tilalle saatu kunnon teollisia ruokia. Erilaisia lihoja on tarjolla myös, noin puolet aterioista meneekin raakaruokintana. Nyt on hankittu myös kivoja leluja ja iso kiipeilypuu. Raupe-tunneli on niin ihana Narusta ja kiipeilypuussa on mukava nukkua. Unilta herätessä ei tarvitse edes nousta kun voi jo etutassuilla vähän puuta raaputtaa. Kyllä on mukavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti